Matkailulogistiikkaa elokuulta 2023. Ensikokemukseni Puolan Gdanskista, Turun joukkoliikenteestä ja Wizz Air -lentoyhtiöstä. Turusta lomalle Gdanskiin ja takaisin.
Tere Turust. Mennyt kesä kului henkilökohtaisissa logistiikkahommissa järjestäessäni maallista omaisuuttani Porista Turkuun — siitä lisää Pori-trilogiani päätösosassa (sitten kun se ilmestyy).
Mikäs sen mukavampaa muuttourakan päätteeksi, kuin suora lento turkulaisten Tallinnaan eli Gdanskiin Puolaan? Se muuten kirjoitetaan oikeasti ”Gdańsk”, kyl te tiedätte, ja minäkin tiedän.
Tämä kirjoitus ajoittuu vuoden 2023 kuumimpaan lomasesonkiin elokuun puoliväliin. Teksti painottuu suuresti matkailulogistiikkaan, koska:
- tämä on logistiikkablogi,
- kunnon turistikameraa ei ollut mukana, joten on tyytyminen suppeaan valikoimaan kännykkätuhnuja,
- minulle jäi tästä neljän yön reissusta aika paljon kysymysmerkkejä hampaankoloon, joten en ole vielä halunnut muodostaa lopullista mielipidettäni Gdanskista.
Laitan loppuun hieman ajatuksiani kaupungista yleisesti.
Matkasuunnitelma: ei ole
Vuonna 2019 kävin Krakovassa ja Oświęcimissä, ja seuraavana vuonna oli tarkoitus mennä Gdanskiin, mutta se vähän jäi. Olin vuosien varrella tutustunut Gdanskiin erittäin pintapuolisesti mm. blogien ja historiadokumenttien kautta. Minulle oli jäänyt mielikuva, että Gdansk olisi ”söpö” ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen kohde.
Juuri sellainen, mitä ihminen kaipaisi muuttostressin jälkeen: silmänlepoa ja hyvää ruokaa lompakkoystävällisesti.
Ensimmäinen yllätys tuli eteen jo hotellia varatessa. Olen ennenkin matkustanut elokuussa, ja siinä missä kaiholla muistelin viime vuosikymmenen loppua ja Baltian sekä Krakovan ****-hotelleja hintaan 60—80 € per yö, Gdanskissa 2023 mitään vastaavaa ei ollut saatavissa elokuulle alle satasella.
Kun Gdanskin vapaat neljän tähden hotellit oli aseteltu järjestykseen halvimmasta kalleimpaan, hotelliksi valikoitui siinä edullisimpien joukossa ollut Qubus Hotel Gdańsk, aamiaisineen 148,75 € per yö. Qubus-hotelli sijaitsee melko kaukana päärautatieasemasta, mutta vain yhden kadunylityksen päässä vanhasta kaupungista.
Vaikka Gdanskin matka oli ollut vuosia hautumassa, h-hetken lähestyessä minulla ei ollut lainkaan aikaa suunnitella nähtävyyksiä, saati ravintoloita, joissa haluaisin käydä. Minulle se yleensä on ja olikin huono lähtökohta, mutta hei ovathan muutkin eksyneet reissullaan kivoihin paikkoihin ihan spontaanisti.
Wizz Airin varaus
Lentoyhtiöksi valikoitui unkarilainen ”halpalentoyhtiö” Wizz Air, koska heillä on suora ja aikataulullisesti mainio lentoyhteys Turun kentältä (itseasiassa tänä ajankohtana se oli ainut yhteys Suomesta Gdanskiin, joten halusipa halpista taikka kallista, ei ollut muuta vaihtoehtoa).
En ollut aiemmin käyttänyt Wizz Airia. Yhtiön Trustpilot-arvostelut ovat suorastaan karmeaa luettavaa. Yhtään ei luottamusta kohentanut myöskään se, että samana kesänä Iltalehti raportoi Wizz Airin ongelmista Turun kentällä.
Lipunosto Wizz Airin nettisivuilta oli jotakin koomisen ja raivostuttavan väliltä. Nettisivu ”meni jumiin” aina loppumetreillä, ja kun varausprosessin aloitti alusta, hinnat olivat tietysti ”nousseet”. Ja kun tyhjensi selaimen välimuistin tai käytti selaimessa Incognito-tilaa, hinnat olivat taas ”normaalit”.
Tämä ei kyllä ole dynaamista hinnoittelua kysynnän mukaan, tämä on jotakin ihan muuta, sanonko mitä…
Kaiken kaikkiaan varausyritys-välimuistintyhjennys -prosessia piti toistaa 4–5 kertaa, että tilaus meni läpi. Se jäi mysteeriksi, oliko sattumalta kokeiltu peruutusvakuutuksen ohittaminen se syy, että sivusto suostui lopulta toimimaan maaliin asti.
Muutoin Wizz Air toimi kuin junan vessa — koruttomasti, mutta hoiti asiansa. Siitä lisää tuonnempana.
Bussilla Turun lentokentälle
Lento Gdanskiin lähti siis Turun lentokentältä, jonne pääsee Turun keskustasta bussilla numero 1. Bussi kulki melkoista maisemareittiä vähän joka pysäkillä seisahdellen. Lentokentän syöttöliikenne ei selvästikään ole ollut reitin numero 1. suunnittelun ykkösprioriteettina, mutta kiva, että kentälle sentään kulkee bussi.
Bussilipun ostaminen Turun Fölissä oli tehty suorastaan liian helpoksi — ”helsinkiläistollo seisautti jonon”. Tiesin, että lipun voi maksaa pankkikortilla, mutta olin varautunut edes jonkinlaiseen performanssiin lippuni eteen. Ja vielä mitä. Maksukorttia pitikin vain vilauttaa bussin etuovella pystytasossa olevaan lukulaitteeseen (vaakatasossa oleva laite on QR-koodilukija). Kuuluu *piip*, ja voi mennä istumaan.
Uskomatonta. Ei tarvinnut tietää, mistä olen tulossa ja minne menossa. Ei tarvinnut arpoa kilometrejä, saati osata ulkoa mitään heiluvalla harpilla mielivaltaisesti karttaan piirrettyjä vyöhykkeitä (HSL). Vain yksi ranneliike, *piip*, ja sinulta on veloitettu lipun hinta 3,00 € (2023). Täällä Fölin sivuilla voit ihailla tätä lähimaksun ihmettä.
Kokemuksia Turun lentokentästä
Turun lentokenttää on moitittu netissä ties miksikä ”neuvostoliittotyyliseksi peltihökkeliksi”, mutta ei se nyt oikeasti niin paha ollut. Se on pieni, mutta ihan siisti.
Bussi toi lentokentän alakerran sisäänkäynnin eteen. Heti alakerrassa on käynti turvatarkastukseen ja Gdanskin lennon portille, mutta jos mukana oli ruumaan laitettava laukku, täytyi mennä ensin yläkertaan ”baggage drop” -tiskille. Mitään opasteita tästä ei ollut…
Yläkerrassa on ”baggage dropin” lisäksi yksi kahvila. Alhaalla turvatarkastuksen jälkeen odotustilassa on vain pieni kioski (alkoholia olisi saanut). Odotustilassa on kioskin lisäksi ainoastaan vessoja ja penkkejä, mutta ainakin istumapaikkoja olisi ollut tarjolla riittävästi varmaankin koko koneelliselle matkustajia.
En osaa sanoa, käykö Turun kentällä Wizz Airin mobiililippu, vain paperilippu, vai molemmat. Itse olin liikkeellä paperilipuilla molempiin suuntiin. Ruumaan menevä laukku oikeuttaa ”Priority-kohteluun”. Ainakin Priority-matkustajana lähtöselvityksen ja lipun printtaamisen pystyi tekemään hyvissä ajoin etukäteen. Oli siis mahdollista tehdä lähtöselvitykset ja tulostaa liput molempiin suuntiin jo kotona.
Wizz Airin paperilippu on tosi ärsyttävä mustesyöppö: puolet 4A-paperista on täynnä värikkäitä mainoksia. Mutta äkkiäkös sitä wanha kuljetusdokumenttien ammattimanipuloija keinot keksii (vientilogistiikassa on joskus pakko käyttää purkkaviritelmiä ja muokata pdf.-dokumentteja manuaalisesti, jos systeemistä ei tule kelvollista dokumenttia ulos)…
Jos sinulla sattuu olemaan pro-versio jostakin pdf.-lukuohjelmasta tai sellaisen ”ilmainen kokeilujakso” käyttämättä, niin pystyt yksinkertaisesti lukuohjelman edit-tilassa klikkaamaan ylimääräistä mainoskuvaa ja deletoimaan (poistamaan) sen.
Juutuubista löytyi muitakin leikkaa-liimaa-menetelmiä lentolipuille, mutta en uskaltanut lähteä niitä kokeilemaan. Täysin alkuperäinen lippu, josta oli vain poistettu mainokset, kelpasi kuitenkin täydellisesti mennen tullen.
Lento Turusta lähti (vain) noin 5 minuuttia myöhässä ja oli täynnä enimmäkseen kotiin palaavia Naantalin Muumimaailman asiakkaita, mutta lento sujui ihan hyvin. Ensilentäjälle saattaisi olla pieni shokki, että Wizz Airin kuulutukset ovat enempi-vähempi unkarin kuuloisia.
Gdanskin lentokentältä taksilla hotellille
Gdanskissa lentokentältä matka jatkui taksilla, koska juna-asemalta olisi ollut jonkinmoinen matka vanhan kaupungin toisella laidalla olevalle Qubus-hotellille (ensi kerralla saatankin etsiä hotellin päärautatieaseman läheltä ja säästyä taksilta). Vuonna 2023 lentokentän virallinen taksi oli Neptun Taxi, joita olikin pääovella valmiiksi odottamassa.
Lentokentältä noin 15 km matka Gdanskin vanhan kaupungin välittömään läheisyyteen Neptun Taxilla maksoi 105 PLN (26,25 €), ”fixed price”. Ennakkokäsitys Neptun Taxin hinnaston mukaan olisi kylläkin ollut noin 15 €, mutta ainakin tällä ”fixed pricellä” pääsi vikkelästi hotellille. Olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka pitkä matkasta olisi tullut sillä ihan normaalilla ”piikki auki” -hinnalla.
Jos hinnalla on merkitystä: olipa kyse sitten virallisesta taksista tai huomaavaisesta kysymyksestä ”Otatko kastiketta?”, kysy aina, paljonko maksaa.
Kerrottakoon jo tässä kohtaa, että paluumatka hotellilta lentokentälle hoitui Bolt-taksisovelluksella, jonka kautta kyyti maksoi 74 PLN (18,50 €). Hinnat tietysti elävät dynaamisesti, joten tähänkään tietoon ei kannata nojata. Se oli joka tapauksessa edullisempi kuin normaali taksi, mutta Boltistakin on pikkulintujen mukaan saanut ennenwanhaan saman kyydin kympillä.
Ostoksilla ja raitiovaunussa Gdanskissa
Gdanskissa liikkuessa ei välttämättä tarvitse lainkaan julkista liikennettä, jos majoittuu vanhassa kaupungissa tai sen lähellä ja uskoo vanhan kaupungin nähtävyyksien ja palvelujen riittävän.
Vanhassa kaupungissa on Żabka-kioskeja, jotka ovat kuin R-kioskeja suhteettoman suurella alkoholivalikoimalla, ja pari vähän isompaa Lidl-tyylistä Biedronka-markettia.
Muutoin vanhassa kaupungissa myydään lähinnä vain ravintolaruokaa ja meripihkaa (nyt jos olet koskaan halunnut ostaa meripihkaa, TEE KOTILÄKSYSI ja mene Gdanskin ”meripihkakujalle” — paikan päällä voi olla vaikea enää tehdä järkeviä päätöksiä). Se jäi itseltäni seuraavaan kertaan…
Kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista on myös suuri kansainväliseen muotiin painottuva ostoskeskus Forum Gdańsk. Mutta jos Gdanskissa haluaa nähdä paikallistakin elämää, hyvä keino on hypätä ratikkaan.
Visiitti lähimpään hypermarkettiin eli ”ranskalaiseen prismaan” E.Leclerciin hoitui verkkaisesti (40 minuuttia) mutta kätevästi raitiovaunulla. Samalla näki mm. Solidaarisuuskeskuksen ja Gdanskin vanhan telakan ulkoa päin. Sinne täytyisi mennä paremmalla kameralla.
Ratikkalipun ostaminen oli helppoa — ei nyt ihan Föli-tasoa kuitenkaan. Pysäkillä olevan lippuautomaatin kanssa pystyi asioimaan englanniksi, ja maksu hoitui pankki- tai luottokortilla (ei tarvitse kantaa hiluja tätä varten). Kertalippuja oli kahdenlaisia: yhden suoran matkan lippu ja lippu, johon sisältyi vaihtoaikaa.
Yhden suoran matkan lippu maksoi (vuonna 2023) 4,80 PLN (1,20 €), ja sillä sai siis matkustaa yhdellä ratikkavuorolla niin monta pysäkkiä kuin tarpeen. Ratikassa lippu eli ohut paperisuikale täytyy ”aktivoida” heti sisääntulossa leimaamalla se oven vieressä olevassa leimakoneessa. Ratikan sisällä oli näyttöjä, joista pystyi seuraamaan matkan kulkua.
Ratikkalippuja kannattaa ostaa kerralla taskuun niin monta kuin uskoo tarvitsevansa — myös paluusuuntaan, koska kaikilla pysäkeillä ei ole lippuautomaatteja. Esim. Qubus-hotellilta oli noin 50 metriä ratikalle ja kilometri lähimmälle lippuautomaatille. Kuljettajalta ei ollut enää mahdollista ostaa lippuja.
Paluu Gdanskista Turkuun, Lech Wałęsan lentokenttä
Paluumatkalla Lech Wałęsan mukaan nimetyllä lentokentällä oli hieman erikoinen käytäntö, joka näytti koskevan muitakin kuin tätä lentoa ja Wizz Airia. Lennon ”baggage drop” -tiski ruumaan meneville laukuille (ja samalla myös lähtöselvitys, jos sitä ei ollut itse tehnyt) aukesi vasta tasan 2 tuntia ennen lennon lähtöaikaa.
”Reppureissaajat” varmaankin saivat painella suoraan turvatarkastukseen ja lähtöpuolelle, oletan. Mutta jos on ruumaan menevää tavaraa, niin saapumalla kentälle oikeasti hyvissä ajoin joutuu vain palloilemaan matkalaukkuineen lentokentän julkisessa aulassa, jossa ei ole juuri mitään ajanvietettä.
Lentokentän lähtöpuolella oli kuitenkin pari tax free -myymälää, ravintola ja kahviloita. Mutta ei, et saa etuajassa ennen kahta tuntia jättää ruumalaukkuasi tyhjänpanttina istuvan henkilökunnan huomaan ja mennä törsäämään złotyjasi lentokentän palveluihin. Ei onnistu.
Kaksi tuntia lentokenttähärdellin läpi lähtövalmiiseen lentokoneeseen on loppujen lopuksi melko tiukka aika. Menin juuri auenneelta laukkutiskiltä heti turvatarkastukseen. Täsmäostos tax freessa, visiitti kahden tähden Hotelli Helpotuksessa, valmis kolmioleipä ja pullojäätee kahvilassa, kävely portille ja 10 min seisoskelu: koneeseen nousu alkoi.
Ei siinä ajassa pahemmin shoppailla, syöpötellä ja jätetä rahaa kentälle.
Mutta laukkutyöntekijöillä on varmaan homma hiton selkee. Voin kuvitella, että joku logistiikkainsinööri tai tuotantotalouden DI on tämän prosessin keksinyt, hionut ja lopuksi ihaillut sujuvaa matkatavaravirtausta!
Ehkä se sitten toimii, tavallaan? Kotimatkalle Wizz Air pääsi jopa 15 min etuajassa, joten portilla kannattaa tosiaan olla ajallaan.
Mietteitä Gdanskista
Gdanskin vanha kaupunki
- Gdanskin vanha kaupunki ei itseasiassa ole sanan varsinaisessa merkityksessä vanha, vaan uudelleenrakennettu Toisen maailmansodan tuhojen jälkeen. Tämä voi olla latistava asianhaara jollekin, mutta joka tapauksessa Gdanskin vanha kaupunki on kivannäköinen, ja siellä on paljon niitä söpöjä taloja. Täytyy ihmetellä ja nostaa hattua, että jollakin taholla on ollut sellainen visio rakentaa kaupunki uuteen kukoistukseen. Vaihtoehtohan olisi voinut olla ties mitä harmaita betonikuutioita…
- En haluaisi käyttää näin upeasta toteutuksesta sanaa turistirysä, mutta… Gdanskin turismin määrä elokuussa yllätti. Minusta Gdansk ei vaikuttanut miltään altavastaajalta Puolan suurempiin kaupunkeihin nähden, vaan pikemminkin kohteelta, joka vetää runsaasti myös maan sisäistä turismia. Sisämaasta tullaan rannikolle lomailemaan. Ihmisvirta vanhan kaupungin kujilla oli jatkuvaa, ja minulle heräsi väkisinkin ajatus, onko täällä ns. oikeata elämää? Onko tämä sellainen paikka, josta viimeisetkin paikalliset lähtevät kesäksi karkuun ja listaavat asuntonsa AirBeeAndBeehen? Verrattuna Krakovaan, Riikaan, Vilnaan ja Tallinnaan, minusta Gdanskin vanha kaupunki oli eniten sellainen arjesta irrallinen kupla.
- En todennäköisesti enää matkustaisi Gdanskiin Euroopan kovimman lomasesongin aikaan heinä-elokuussa, mutta Gdanskin eduksi mainittakoon, että noin kauniisti rakennettu kaupunkihan voi olla omalla tavallaan nätti ympäri vuoden.
Hintataso
- Hintataso tietysti elää, mutta minusta Gdansk ei ollut kovin monessakaan suhteessa erityisen edullinen. Inflaatio on noussut tuntuvasti Puolassakin, mutta olisi kiinnostavaa tietää, paljonko hinnoissa oli ns. sesonkilisää.
- Minä en tiedä, missä Gdanskissa jotkut muut ovat herkutelleet monen lajin aterioita parilla kympillä, mutta elokuussa 2023 sellainen olisi ollut mahdollista lähinnä työväenruokalahenkisissä maitobaareissa (Wikipedia). Ei maitobaareja lasketa nautiskelulomaan, eihän??? Maitobaari on Elämys, mutta se on tullut jo koettua muutaman kerran, ja huumorini ei nyt riittänyt siihen. Mulla oli väärät lasit mukana. Nautiskelulasit. Toki muutakin edullista ruokaa oli, mutta se oli sitten kaikin tavoin halpaa: tarjoilu pahvilautaselta.
- Kansainväliset merkit eli tuontitavarat eivät olleet Gdanskissa mitenkään edullisia, vaan Suomen hinnoissa tai jopa kalliimpia. Nimimerkillä ”Suomessa 120 € maksavat Ecco-kengät jäivät Forum Gdanskin hyllyyn 150 €:n hintalappunsa kanssa”. Se siitä säästöshoppailusta.
- Yhden turistin pettymys on tietysti yhdentekevää, kun ydinkysymys on: miten puolalaiset pärjäävät?
Matkustaisinko uudelleen Gdanskiin?
Kyllä, mikä jottei. Nähtävää jäi, ja nyt osaisin suunnitella matkani paremmin. Mutta mieluiten en menisi heinä-elokuussa. Ja sinne kannattaisi mennä joko ”piikki auki” -budjetilla tai pakata realistiset ja seikkailuhenkiset lasit.
Olisi hienoa, jos Turusta Gdanskin tuntumaan pääsisi tulevaisuudessa RoPax-laivalla. Turun ja Puolan Gdynian satamat ovat jo pitkään suunnitelleet laivareitin avaamista, mutta kirjoitushetken viimeisimmän tiedon mukaan neuvotteluja sopivasta varustamosta käydään pinnan alla parempia aikoja odotellen (YLE 28.9.2023).
(Kirjoitusta ei ole toteutettu minkäänlaisessa yhteistyössä.)
Blogistiikkaa 